Postausta pukkaa... :D Tänään kerron teille rakkaus tarinoita 14-vuotiaan pöhkön tytön päiväkirjoista. Olen ollut todella säälittävä teini (ja olen yhä) ja tunnen näin kolme vuotta (apua, onko siitä jo niin kauan!!) myöhemmin suurta myötähäpeää itseäni kohtaan. Voi minua!
Mutta eiköhän hypätä vuoteen 2014!
Ja huom!! Kaikki nimet on muutettu.
27.3.
Liikassa oli tänään taas paritansseja ja minä tanssin Timon kanssa! Eli sen pojan jonka on huhuttu olevan pihkassa minuun. No jaa, pakko myöntää että hän on ihan... kiva. Taidan olla pihkassa häneen. Sydämeni pursuaa rakkautta jq toivossa on hyvä elää. Ehkä joku päivä nain Timon.
29.3.
Ei Timo olekaan pihkassa minuun! Se oli vain läppää! Ihan kauheeta! Kaikki on pilalla! Minusta tuntuu ettei kukaan voisi rakastua minuun.
Voi minua! :DD Enpä usko Timon enää palaavan elämääni, saati kosinta mielessä. Mutta eipä tässä mikään ole muuttunut kolmessa vuodessa. Minulla ei ole ketään ja tuntuu etten koskaan saakaan ketään. Säd laif. :(
9.9.
Ruotsin tunnilla tapahtui metkoja asioita. Lauri istui edessäni ja Mikko hänen vierellään. He söivät lakua. Välillä he puhuivat minulle. Mutta eri tavalla kuin seiskalla. Ehkä pojat kasvavat kasilla. Hyvä niin sillä inhosin poikia seiskalla. Voisi luulla että tuo oli se metka juttu. Mutta ei. Jossain vaiheessa Lauri antoi minulle lakunpalan! Tietenkin kiitin Lauria. Sehän on suurta jos saa POJALTA lakua. Kukaan muu ei saanut. Tunnin jälkeen aloin miettimään. Pitävätkö he minusta? Ja missä määrin? Ja ennen kaikkea pidänkö minä heistä?
Ah, kultaisia muistoja... Mutta miksi käytin koko ajan sanaa metka? Myötähäpeää... Mutta ei meistä tullut paria, vaikka lakua sainkin. En tosin tiedä, olivatko he ihastuneita minuun. Ainakin he käyttäytyivät ihan eri tavalla kuin vain muutama kuukausi aiemmin... :3
Mutta tässä olivat säälittävät rakkaus tarinani! Ehkä jonain päivänä joku niisyä päättyy seurusteluun? (Hah mikä vitsi!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti