Tarinatuokion aika! Vaikka lapsuuteni ei niin erityisen mielenkiintoinen ollutkaan, totta kai sieltä löytyy tarinoita kerrottavaksi. Outoa ajatella että näistäkin on jo se 10 vuotta. :o Vanha olo.
Mutta eiköhän aloiteta...
Ollessani noin 5-vuotiaana päiväkodissa, vuotta vanhemmat ysiysit kiusasivat minua hieman. Ei mitenkään pahasti, en saanut traumoja. Syy oli vain hieman outo: olin saman niminen kuin yksi heistä! (Todiste siitä, että lapsi löytää aina syyn kiusta) He lähinnä nimittelivät minua pikku-nimeksi ja jahtasivat ulkona mutta muuten sain olla aika rauhassa. Nykyään mietin tuota lähinnä lol-asenteella.
Päiväkodissa tuli myös itse hieman kiusattua. Lapset ne ovat sitten niin ihania... Yksi pari vuotta nuorempi pikkupoika tuli häiritsemään minun ja kaverini leikkiä ja suutuksissani sitten löin häntä. Totta kai poika juoksi itkien kantelemaan jollekin hoitajalle ja minä tajusin olevani pulassa. Yritin juosta jäteastian taakse piiloon mutta en ehtinyt ja jäin kiinni. Harmi, sillä vielä tänä päivänä olen sitä mieltä että piilo olisi ollut hyvä eikä minua olisi heti hoksattu löytää sieltä.
Sitten siirtykäämme vessaan...
Tämä ei ole se perinteisin vessatarina mitä ehkä mietitte. Olin noin 6-7-vuotiaana siskoni kanssa kummeillani yökylässä sillä vanhempamme halusivat omaa aikaa. Olin sitten mennyt yläkerran vessaan lukitsematta ovea mutta lukko oli hämäävä ja näytti punaista sisällä jonka vuoksi luulin lukinneeni oven. Ja kun käänsin lukkoa avatakseni oven, se menikin oikeasti lukkoon enkä luonnolliaesti päässyt ulo. Ja minä menin paniikkiin kun luulin kuolevani sinne. (Äly hoi älä jätä) Kummitädin avulla sitten pääsin ulos ja nykyään mietin miten tyhmä lapsi olenkaan ollut.
Suunnilleen saman ikäisenä pallerona tiputin muumi tikkarin takapihallamme terassilauteiden alle. Harmihan siinä meinasi tulla vaikka se olikin vihreä eli inhokki makuni. Onneksi äiti pelasti päivän ja taikoi jostain kaappinsa perukoilta minulle muumi tikkarin ja tällä kertaa punaisen eli suosikkini. Kyllä yksi tikkari voi vaikuttaa paljon mielialaan.
Ja vielä muisto ensimmäisestä koulupäivästäni. Lähes kaikki päiväkodistamme tulivat samalle ala-asteelle joten tunsin varmaan puolet luokaltani etukäteen. Heistä yksi oli totta kai "ihastukseni". Totta kai minun on päästävä istumaan hänen viereen joten kun pääsimme luokkaan valitsemaan istumapaikkojamme juoksin päästäkseni ja pääsinkin. Typerää ehkä, mutta olimme muutenkin aika hyviä kavereita vaikka silloinen paras kaveri saattoi tulla hieman mustasukkaiseksi kun "ihastus" meni hänen edelleen.
Semmoisia tarinoita. Ja koska minulle sattui lapsena yhtä sun toista, näitä kyllä riittää kerrottavaksi myöhemminkin. Eri asia sitten on paljonko muistan! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti